Posts tagged ‘Ari Ilaskivi’

13 helmikuun, 2013

Roland SPD-SX – harppaus eteenpäin samplerimaailmassa

Jutun tekijä: Ari Ilaskivi

Elektroniikka on ottanut viimevuosina vahvan otteen myös lyömäsoitinsektorilla, jossa sähkörumpujen myynti on kasvanut räjähdysmäisesti ja samalla markkinoille on tullut myös erilaisia perkussio-padejä ja samplereitä. Perinteiselle rumpalille voi digitaaliseen äänimaailmaan siirtyminen olla harppaus tuntemattomaan ja muodostua pahimmillaan ylitsepääsemättömäksi esteeksi, kun vastaavasti teknologiaorientoitunut virkaveli tarraa rohkeasti kiinni kaikkeen uuteen pysyäkseen kehityksen kelkassa.

Mikäli et ole koskaan työskennellyt samplien tai yleensäkään soitin-elektroniikan parissa, mutta uudet mahdollisuudet kiinnostavat, kannattaa tutustua Rolandin SPD-SX:n tarjoamiin huimiin mahdollisuuksiin. Kyseessä ei ole pelkkä sampleri, vaan kehittynyt kapuloilla soitettava ”ohjainyksikkö”, joka mahdollistaa melkeinpä minkälaisen tahansa äänen tallentamisen, muokkaamisen ja uudelleen soiton – on kyseessä rumpujen tukena oleva perkussioluuppi, puhallinsektion riffi tai vaikkapa rap-artistin kappaleen taustaorkestraatio.

Roland-SPD-SX-Sampling-Pad

Itse laite – SPD-SX on kehittyneempi versio Rolandin SPD-S-laitteesta, joka on ollut jo markkinoilla muutamia vuosia. Kuten edeltäjänsäkin, SPD-SX koostuu yhdeksästä kumisesta lyöntialustasta eli ”lätystä”, joiden kautta laitetta käskytetään – joko lyömällä yksittäisiä samplejä tai käynnistämällä sekä pysäyttämällä kokonaisia luuppeja. Laitteessa on myös liitännät esim. bassarin tai triggerin liittämiselle, jolloin laite toimii sähkörumpusetin tavoin. SPD-SX on helppo sijoittaa kolmijalkaisessa telineessään ergonomisesti hyvin rumpusetin kylkeen tai vaikka kosketinsoittajan tai DJ:n kioskin yhteyteen. Kumipädien etupuolella on selkeä valaistu näyttö sekä ohjainnappulat selkeästi esillä; keskellä olevaa näyttöä ohjataan nuoli- sekä + ja – että exit/enter-painonapeilla. Pädiä lyötäessä sen alakulmassa syttyy punainen led-valo kuvaamaan, mikä tai mitkä pädit ovat aktiivisina.

spd-sx_angle_gal

Mukana seuraava ohjekirja on toistaiseksi vain englanninkielinen. Se perehdyttää käyttäjän lähes kädestä pitäen laitteen käyttöön ja mahdollisuuksiin. Tämän lisäksi YouTube:sta löytyy jo kymmeniä demoja sekä tehtaan että yksittäisten käyttäjien tuottamina. Näistä on varmasti apua ainakin alkuvaiheessa.

Samplimaailman mahdollisuudet

Roland on tallentanut SPD-SX:een kattavan liudan valmiita saundeja. Tehdasasetuksista löytyy niin akustiset rummut, vanhat kasi-nolla-kasit, erilaiset perkussioinstrumentit ja runsaasti urbaania dance-beat-osastoa. Näitä voi muokata ja yhdistellä edelleen, etupaneelissa olevat kaksi kiertopotikkaa tarjoavat efektoinnin vaikka kesken soittamisen – mikä taas ei onnistu jos on kapulat käsissä jo komppi käynnissä. Lisäksi mikä tahansa ääniefekti on helppo tallentaa ja toistaa lättyyn lyömällä – oli kyseessä yksittäinen gongin isku, räjähdys tai vaikkapa loppuaploodit. Mahdollisuudet ovat vain mielikuvituksesta kiinni, sillä tekniikka on tässä.

Paitsi laitteen valmiita samplejä, on tietenkin mahdollista tallentaa eli äänittää mistä tahansa ulkopuolisesta äänilähteestä – myös mikrofonista – haluttu sampli tai pidempi raita ja muokata siitä sopiva pätkä käyttöön. Klikki-toiminto mahdollistaa myös tempon muuntamisen, jolloin kaikki tallennetut äänitiedostot on mahdollista toistaa synkassa keskenään. Periaatteessa kaikki yhdeksän padiä on mahdollista aktivoida käyttöön kerralla ja äänitiedostoja eli ”waveja” voi yhdistellä esimerkiksi yhden kappaleen eri osia varten: ”kops!” ja siitä A-osan congaluuppi käyntiin ykköspadistä, kertosäkeen tamburiini kakkosesta, torviriffi kolmosesta jne. Mikäli kaikesta huolimatta onnistuu töppäämään ja lyö väärän samplin, saa sen heti poikki joko lyömällä uudelleen samaan padiin tai esimerkiksi biisin lopussa käyttämällä ”all sound off”-toimintoa yhdestä padistä, jolloin kaikki käynnissä olevat samplit ja luupit mykistyvät.

spd-sx_top_gal

Wave Manager-toiminto omalle pc:lle

Roland tarjoaa SPD-SX:n mukana disketiltä ladattavan  Wave Manger-softan, joka helpottaa nimensä mukaisesti samplien käsittelyä tietokoneella. Ladatun softan kuvake ilmestyy työpöydälle ja houkuttelee käyttäjää työstämään tiedostoja valmiiksi, jonka jälkeen pc:llä tai Macillä olevat wavet yksinkertaisesti raahataan hiirellä haluamaansa padin kuvaan ja USB-kaapeli siirtää ne SPD-SX:n muistiin. Padien herkkyyttä voi säätää ja näin triggeri toimii joko dynaamisesti tai esimerkiksi luuppia käynnistettäessä aina samalla volyymilla riippumatta kapulaniskun voimasta. Erilaisia säätöjä ja efektejä on useita ja niiden kanssa saadaan varsin moninaista äänimaailmaa tämän päivän tarpeisiin. Kaiken kukkuraksi valmiit ”kitit” voi nimetä ja siirtää vapaavalintaiseksi ketjuksi: tällöin keikka on valmiina settilistana – edellyttäen että yhdeksän padiä per biisi riittää. Ja mikäli tarvetta on, voidaan kaikki tämä tallentaa muistitikulle (paikka takakonsolissa) joko back-upiksi tai käytettäväksi vaikkapa teatteri-keikalla talon omassa SPD-SX:ssä: rumpali tuo paikalle perinteisen symbaalisetin lisäksi omalla tikulla taustasamplinsä ja avot! – Laite toimii käyttäjän omalla saundiprofiililla!

Roland Wave Manager

Stagella…

Kun SPD-SX ilmestyy rumpusetin vierelle keikalla, tulee myös monitorointi olla hanskassa ennen kuin onnistunutta keikkaa voi juhlia. Uusi masiina nimittäin edellyttää rumpalilta kuulokkeiden – tai ehkäpä mieluiten laadukkaiden korvanappien käyttöä, sillä klikkiraita voidaan ajaa tyylikkäästi joko rumpalin tai sitten muidenkin soittajien korviin ilman että se tulee ulos yleisölle pa:sta. Itse pidän tavallisella bändikeikalla klikkiä vain omissa korvanapeissani ja bändi seuraa minua ja minä käskytän luuppeja. Kappaleiden lopetukset voivat olla haasteellisia, sillä ainakin perinteisten hidastusten saaminen toimivaksi voi olla hankalaa ja luupit on helpoin lopettaa ”ykköseen” samalla kun lyö crash-symbaaliin. Toki jos on viitseliäisyyttä, voi periaatteessa rakentaa ”hidastussamplin” yhteen padiin, mutta se nyt jää ainakin allekirjoittaneelta tekemättä.

64139_Hr5

No entäs muu monitorointi? Itse ratkaisin asian niin, että käytössäni on oma pikkumikseri, johon saa halutun kuuntelun sekä bändistä ja jonka kautta rummut ja SPD-SX on liitetty miksauspöytään. Tämähän ei ole monellekaan keikkarumpalille enää ongelma, jotka ovat tottuneet klikin kanssa soittamiseen ja omaan lähimikseriin. Miinuksena tietenkin kaiken kasaaminen vie lisää aikaa ja roudaaminen kuluttaa selkää – jos ei omaa niin sitten paremmissa piireissä sen roudarin. Toinen vaihtoehto on liittää pöydästä tuleva monitorointi SPD-SX:n linjasisääntuloon ja reitittää se korvanappeihin. Klikki on edelleen käytettävissä ja tämä vaihtoehto vähentää kytkettävien laitteiden lukumäärää.

spd-sx_back_gal

Yhteenvetona:

Roland SPD-SX on selkeästi laadukas laite, joka tarjoaa soittajalle erittäin toimivan säestyssamplerin ja vastaavasti avaa valtavan määrän uusia käyttömahdollisuuksia niin tuottamisprosessiin kuin DJ:n livekeikalle. SPD-SX ei ole halpa, mutta 730 euron hinnalla saa paljon lisäarvoa – edellyttäen että vaivautuu perehtymään laitteen ominaisuuksiin kunnolla. Käytön opettelu kannattaa aloittaa vaikka katsomalla Youtube:sta esittelyvideo ja sen jälkeen perehtymällä laitteeseen manuaali kourassa ja kuulokkeet korvilla. Tavallisen tallaajan kannattaa varata tähän operaatioon enemmän kuin yksi ilta, vaikka laite sinällään on varsin looginen ja jopa käyttäjäystävällinen.

****

****

Lisätiedot: Roland Scandinavia

13 joulukuun, 2012

DW Collector’s Series Maple/Mahogany: ammattitason hybridi

Jutun tekijä: Ari Ilaskivi

DW-Maple-Maha

DW on kiistatta yksi markkinoiden johtavia rumpumerkkejä ja siltä odotetaan paljon. Rummut on kohdennettu ammattilaisille ja tietenkin vakaville harrastajille, jotka ovat valmiita maksamaan hyvästä laadusta. Ja hyvältä merkiltä odotetaan myös aika ajoin tulevia uutuuksia, sillä kilpailu paikasta auringossa on joskus kovaakin taistelua. Niinpä DW:n insinöörit ovat John Good:n johdolla tehneet varsin perusteellista tutkimus- ja kehitystyötä rumpujen runkomateriaalien suhteen – kokeilemalla ja yhdistelemällä eri puulajeja ja laminoimalla niitä mitä erilaisimmilla tekniikoilla. Tuloksena on yhä useampia vaihtoehtoja rumpaleiden mieltymysten tyydyttämiseksi ja parhaiden mahdollisten saundien tavoittamiseksi. Tällä kertaa Rumpublogissa  testataan, miltä DW:n Collector’s-sarjan vaahtera-mahonki kuulostaa ja tuntuu.

Musamaailman alakerran rumpuosastolla on testikoppiin kasattu kaunis punainen ”red twisted lava”- setti, joka koostuu 22”x18” bassarista, 10”x8”,  12”x9” 14”x12” tomeista ja 14”x5” virvelistä. Setti myydään ns. shell-settinä ilman telineitä, mutta toki tarjolla on varsin kattava valikoima DW:n laadukasta rautaa niin rumpujen kuin symbaalienkin ripustamiseen. Ensi silmäyksellä tämä setti näytti ammattilaisen työkalulta. Kaksi pienempää tomia oli kiinni DW:n STM (Suspension Tom Mount) kelluvalla ripustuksella erillisessä lattiatelineessä ja 14-tuumainen lattiatomi seisoi omilla jaloillaan. Telineiden säätövara oli erinomainen ja näin ollen rummut ja symbaalit saadaan jokaiselle rumpalille varmasti ergonomisesti ajateltuna miellyttävään asentoon. Kun pikkutomit ovat soittajasta nähden hieman bassorummun keskilinjan vasemmalla puolella, jää ride-symbaalille juuri sopiva tila ja soittoasento on tällöin optimaali.

DW-Maple-Maha2

Huolella suunniteltu ja rakennettu

DW:n hybridi on siis yhdistetty kahdesta puusta – vaahterasta ja mahongista. Tehtaan ajatuksena on yhdistää vintage-rumpujen lämmin soundi moderniin Collector’s sarjan resonanssiin ja projektioon. Rungoissa yhdistyy Pohjois-Amerikkalainen vaahtera ja Afrikkalainen vaahtera. Lopputuloksena on musikaalinen ja soiva rumpu, joka soveltuu niin studioon kuin live-keikoillekin. Rumpuja on saatavilla kaikissa Custom Shopin kokoluokissa. Niinpä 8” tuumainen (ei testissä) laminoidaan 8-kerroksiseksi, mutta 10-18 tuumaisiin rumpuihin lisätään yksi kerros vaahteraa. Bassorummussa on 10 kerrosta ja virvelissä peräti 12 kerrosta, uloimmat vaahteraa. DW:llä on perinteisesti hyvin laajat värivalikoimat sekä pinnoitevaihtoehtoina  lakkaa, satiini-pintaista öljyvahaa sekä perinteiset wrap-pinnoitteet. Erikoisuutena vielä ns. customoidut grafiikat, jotka löytyvät tehtaan nettisivuilta.

DW:n markkinoi yhtenä monista valteistaan erityisesti juuri tätä asiakaslähtöistä customointia, jossa kukin voi valita tarkasti rumpujensa runkomateriaalin ja koot eri vaihtoehdoista, sen jälkeen värin tai päällysteen ja lopuksi metalliosien värin sekä tarvittavat telineet.  Tämä tietysti edellyttää hieman kärsvällisyyttä ja suhteellisen paksua lompakkoa – testisettimme hinta pelkkien rumpujen osalta on 3975e – tosin tämä satsi on siis jo valmiiksi tarjolla Helsingin myymälässä. Custom-settien osalta toimitus USA:n tehtailta kestänee muutaman kuukauden, mutta jos asiakas on valmis odottamaan – saa hän taatusti mieleisensä setin.

DW-Maple-Maha1

Ja sitten itse koeajo!

DW-satsi nökötti kutsuvana Kampin Musamaailman alakerrassa eristettynä testikoppiin ja aamuinen ajankohta oli rauhallinen muiden asiakkaiden osalta. Koppi oli osin muovipleksiä ja takaosasta kangaspäällysteistä sermiä, joka imi reilusti ääntä ja käytännössä poisti kaiun olemattomiin. ”Tehtaan vireessä” oleva setti ei vaatinut paljoakaan ruuvausta, vaan soi jo kättelyssä aika mukavasti ilman ylimääräistä resonanssia. Kalvoina toimivat Remon DW:lle valmistamat läpinäkyvät kalvot, joissa itsessään on ns. demppirengas. Virvelissä oli luonnollisesti Ambassador-tyyppinen coated-malli.

DW:t ovat mielestäni aina olleet jämäkät ja jopa raskaat työkalut, etenkin kun näin vanhoilla päivillä henkilökohtainen mieltymykseni on kallistunut yhä enenevässä määrin ohutrunkoisiin vintage-runpuihin.  DW:n bassari oli tanakka. Ei kolinaa, ei mitään ylimääräistä, vaan selkeä tömp! Ja epäilystäkään – koko setti oli takuuvarmasti samaa perhettä: pöntöt itse asiassa vaativat käskyttämistä ”isolla kädellä”! Saundi pysyi edelleen jämäkkänä ja soittamalla ei näitä saanut tukkoon. DW piti pintansa ja tuntui että se olisi kysynyt minua lyömään lisää! Hallittu, kursailematon hyvin projisoiva saundi, jota voisi kuvitella olevan helppo myös hallita mikitettynä. Seuraavaksi muutin virettä: pudotin tomeja yhden sävelaskeleen verran. Sointi säilyy – ja tuntuu jopa tuhdimmalta. Ei edelleenkään ylimäääräistä resonointia, paketti pysyy kasassa. Luonnollisin vire tuntuu löytyvän kun lyönti- ja alakalvo ovat samassa vireessä keskenään. Jazzimpaan menoon vaihtaisin kalvot ohuempiin coated-mallisiin, joten en edes lähde näillä kalvoilla tavoittelemaan kireää jazz-viritystä.

Virveli ansaitsee erityismaininnan nimenomaan hienon mattokoneistonsa ansiosta. Tämä ns. MAG ™ Throw Off on erittäin toimiva ratkaisu, jonka nostimessa on valmiiksi kolme asentoa kireyden pikasäätöön. Toisella puolella on lisäksi ruuviperiaatteella toimiva kiristin. Pika-asetusten avulla saadaan käytännössä lennosta vaihdettua maton kireyttä tilanteen mukaan. Virveli sinänsä tarjoaa 6,5 tuuman syvyisenä riittävästi sitä ”botnea” ja sopivasti ”crackiä” – eli juuri ne useimmin kaivatut ominaisuudet. Soitettaessa virveli on herkkä ja True Hoop ™-vanteen ansiosta saundi on sopivan resonoiva.

DW-Maple-Maha3

DW on arvokas investointi

Kaiken kaikkiaan DW:n Collector’s Maple/Mahogany-setti on ehdottoman tanakka pro-tason kattaus. joka on selvästi suunniteltu myös kovaan soittoon. Näillä kalvoilla ja matalahkolla virityksellä rummut voivat olla etenkin hennommalla rumpalille jopa hieman raskaat soittaa. Ja tämän hintaluokan hankintaa tuskin tehdään testaamatta, vaikka se  lopullinen setti tilattaisiinkin omien speksien mukaan. Ja tässä vaiheessa DW juuri onkin omimmillaan: Nettisivuilta löytyvän Kitbuilder-ohjelman avulla ostaja voi koota valikoimista juuri omien mieltymystensä mukaisen setin ennen tilausta. Tässä vaiheessa voi innokkaimmilla jo mopo karata käsistä – sen verran houkuttelevilta vaihtoehdot tuntuvat. Mutta jos tähän leikkiin lähtee, kannattaa ainakin ensiksi varmistaa pankkitilin saldo, sillä DW on kaikessa komeudessaan kuitenkin arvokas hankinta.

Lisää tietoa ja esittelyvideota löytyy parhaiten valmistajan omilta sivuilta: http://www.dwdrums.com

DW Drums Collector's Series Maple:Mahogany

1 marraskuun, 2012

SoundCheck-nettilehti on ilmestynyt!

Upouuteen ilmaiseen nettilehteen pääset klikkaamalla TÄHÄN.

****

  Ari Ilaskiven Gretsch-juttu löytyy TÄSTÄ.

25 lokakuun, 2012

Tulossa: Gretsch G-5000 -virveli

Lue Ari Ilaskiven juttu hänen omasta Gretsch G-5000 -virvelistään SoundCheck-nettilehden pilottinumerossa, joka ilmestyy 01.11.2012!